1800-luvulla keksitty mekaaninen metronomi mahdollistaa tarkkojen, lyhyiden aikavälien mittaamisen. Laite on pyramidinmuotoinen, ja sen kaltevalle sivulle on kiinnitetty liikkuva heiluri.
Heilurin tasainen liike laidasta toiseen auttaa hallitsemaan ja synkronoimaan liikkeiden taajuuden ilman rytmin katoamista. Tätä laitetta käytetään yleisimmin musiikin alalla — harjoituksissa ja konserteissa.
Metronomin rakenteessa on myös asteikko, jonka avulla voidaan säätää haluttu iskujen taajuus. Mitä korkeammalla paino on heilurissa, sitä hitaampi tahti on — ja päinvastoin. Nykyään mekaaniset mallit on lähes kokonaan korvattu elektronisilla, jotka sisältävät usein sisäänrakennetun viritysmittarin soittimien tahdistamiseen.
Metronomin historia
Metronomi keksittiin 1800-luvun alussa. Keksintöä pidetään amsterdamilaisen tutkijan Dietrich Nikolaus Winkeln saavutuksena, mutta mekaanikko ja pianisti Johann Nepomuk Mälzel teki siitä käytännössä hyödyllisen.
Parannettuaan Winkeln metronomia Mälzel aloitti sen tuotannon Alankomaissa. Tuolloin laitteen päätehtävä oli tempon osoittaminen musiikkiteoksissa. Kuuluisa säveltäjä Ludwig van Beethoven teki metronomista tunnetun koko Euroopassa. Hän oli ensimmäinen, joka merkitsi nuotteihin tempon lyhenteellä „MM” (Mälzelin metronomi), jota seurasi numero, esimerkiksi „MM30”, mikä tarkoitti 30 iskua minuutissa.
Vuonna 1895 saksalainen liikemies Gustav Wittner aloitti metronomin sarjatuotannon. Patenttinsa jälkeen hän valmisti ensin klassisen Mälzelin mallin ja kehitti myöhemmin parannettuja versioita. Wittner-niminen yritys, joka sai nimensä perustajansa mukaan, nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi ja on edelleen johtava mekaanisten ja elektronisten metronomien valmistaja.
Aluksi metronomia käyttivät vain ammattimuusikot ja säveltäjät, mutta ajan myötä sen käyttö laajeni. Vuonna 1923 yhdysvaltalainen taiteilija Man Ray käytti metronomia veistoksessaan „Tuhoamisen kohde” — metronomia, jonka heiluriin oli kiinnitetty valokuva naisen silmästä.
Vuonna 1957 opiskelijat varastivat Rayn teoksen Pariisin näyttelystä ja tuhosivat sen ampumalla revolverilla silmien edessä — lukuisat katsojat todistivat tapahtumaa. Tämä ei kuitenkaan vahingoittanut taiteilijaa — päinvastoin, hänen maineensa kasvoi entisestään. Hän sai suuren vakuutuskorvauksen ja valmisti 100 kopiota teoksesta, nimeten ne „Tuhoamaton kohde”.
Metronomi on jättänyt jälkensä myös historiaan, erityisesti Leningradin piirityksen aikana (1942–1944). Kun radiolähetykset olivat poikki, metronomia käytettiin ilmahälytysten ja pommitusvaroitusten antamiseen kaupunkilaisille.
50 iskua minuutissa tarkoitti turvallista tilannetta, kun taas 150 iskua minuutissa varoitti vakavasta vaarasta. Tämä historiallinen käyttö ikuistettiin myöhemmin Matusovskin sanoittamassa ja Basnerin säveltämässä kappaleessa „Leningradin metronomi”.
Metronomien tyypit
Mekaanisia metronomeja käytettiin laajasti 1900-luvun loppuun saakka, mutta nykyään ne ovat lähes kokonaan korvautuneet elektronisilla malleilla, jotka ovat tarkempia ja monipuolisempia. Wittner, joka on valmistanut metronomeja jo 1800-luvulta lähtien, on edelleen alan johtava valmistaja.
Elektroniset metronomit eroavat ulkonäöltään ja tarjoavat enemmän toimintoja. Ne eivät ole enää heilurillisia pyramideja, vaan kompakteja muovisia laitteita, joissa on painikkeet ja digitaalinen näyttö. Niiden tärkeimpiä ominaisuuksia ovat:
- Kompakti koko. Elektroninen metronomi on kevyt, ohut ja mahtuu helposti taskuun, kansioon tai laukkuun.
- Laaja tempovalikoima. Modernit mallit tarjoavat tahteja 30–280 iskua minuutissa.
- Monikäyttöisyys. Vakioklikkausäänen voi vaihtaa piippaukseksi tai muihin ääniin.
- Muisti rytmikuvioiden tallentamiseen ja toistamiseen.
- Lisäominaisuudet: sisäänrakennettu viritysmittari, äänirauta, äänitys ja ajastin.
- Käyttö pimeässä. Taustavalaistut näytöt helpottavat tempon säätämistä myös heikossa valaistuksessa.
Jos Mälzel ja Wittner voisivat nähdä nämä modernit toiminnot, he varmasti yllättyisivät. Nykyajan elektroniset metronomit ylittävät mekaaniset lähes kaikilla osa-alueilla — paitsi yhdessä: ne tarvitsevat sähkövirtaa. Mekaaniset metronomit toimivat puolestaan jousimekanismilla eivätkä tarvitse virtaa.
Verkkosivustomme metronomi on yhteensopiva kaikkien selainten ja käyttöjärjestelmien kanssa. Ohjelman käynnistäminen on vaivatonta. Käytännöllinen työkalu kaikille, jotka haluavat pysyä tahdissa.