1800-luvulla keksitty mekaaninen metronomi mahdollistaa lyhyiden ajanjaksojen tarkan mittauksen. Laitteessa on pyramidin muotoinen viisto reuna, johon on asetettu liikkuva heiluri.
Säännöllisin väliajoin puolelta toiselle siirtymällä sen avulla voit hallita ja synkronoida toimintojen tiheyttä menettämättä rytmiä. Useimmiten tätä laitetta käytetään musiikillisella alalla: harjoituksissa ja konserttiesityksissä.
Metronomin suunnittelussa on heilurin lisäksi asteikko, jonka avulla voit asettaa halutun liiketaajuuden. Mitä suurempi paino heiluriin, sitä pienempi taajuus ja päinvastoin. Nykyään mekaaniset mallit ovat väistyneet elektronisten mallien sijaan, jotka julkaistaan usein sisäänrakennetulla virittimellä – soittimien synkronoimiseksi.
Metronomin historia
Metronomi keksittiin 1800-luvun alussa. Tekijyys kuuluu amsterdamilaiselle tiedemiehelle Dietrich Nikolaus Winkelille, mutta laitteen käytännön sovelluksen löysi mekaanikko ja pianisti Johann Nepomuk Mälzel.
Parannettuaan Winkel-metronomia hän järjesti sen tuotannon Alankomaissa. Laitteen päätarkoitus tuolloin oli musiikillisten sävellysten sykkeen laskeminen. Kuuluisa säveltäjä Ludwig van Beethoven teki tämän keksinnön laajalti tunnetuksi Euroopassa. Hän merkitsi ensimmäisenä nuotteihin tempon kirjainmerkinnöillä MM, mikä viittaa Mälzelin metronomiin. Nuottien lyhenteen perässä oli numero, esimerkiksi - MM30, joka vastasi 30 lyöntiä minuutissa.
Laitteen käynnisti massatuotantoon vuonna 1895 saksalainen yrittäjä Gustav Wittner. Hän patentoi keksinnön ja aloitti ensin Mälzelin metronomin klassisen version tuotannon ja ryhtyi sitten parantamaan sitä. Yrittäjän mukaan nimetty Wittner on saavuttanut maailmanlaajuista mainetta, ja nykyään se on kuuluisa tuottamaan tarkimpia ja ehdottoman laadukkaita metronomeja: sekä tavallisessa mekaanisessa suoritusmuodossa että moderneissa elektronisissa.
Aluksi metronomia käyttivät vain ammattimuusikot ja säveltäjät, mutta sen suosio kasvoi muiden luokkien keskuudessa: vuonna 1923 amerikkalainen taiteilija Man Ray käytti laitetta veistoksellisen sävellyksen "Object to Destroy" luomiseen. Se oli metronomi, jonka heiluriin kiinnitettiin valokuva naisen silmästä.
Vuonna 1957 Rayn teokset varastettiin näyttelysalista kirkkaassa päivänvalossa ja suuren joukon todistajia. Kidnappaajat, jotka osoittautuivat pariisilaisiksi opiskelijoiksi, tuhosivat hänet revolverin laukauksella. Tämä ei vain aiheuttanut vahinkoa kirjailijalle, vaan päinvastoin, se toi entistä suuremman suosion. Hän sai huomattavan vakuutuksen rikkoutuneesta metronomista ja teki siitä 100 kopiota lisää, joista jokaista kutsuttiin "tuhoutumattomaksi esineeksi".
Metronomin historiallisesta merkityksestä puhuttaessa kannattaa huomioida myös piiritetty Leningrad, jossa sitä käytettiin vuosina 1942-1944 poissuljetun radioliikenteen tilalle. Laitteen avulla kaupungin väestölle ilmoitettiin pommituksista ja pommituksista.
50 lyöntiä minuutissa tarkoitti turvallista ympäristöä ja 150 lyöntiä minuutissa äärimmäisen vaaratilanteessa. Myöhemmin tämä kuvattiin musiikkiteoksessa "Leningradin metronomi" Matusovskin säkeisiin ja Basnerin musiikkiin.
Metronomityypit
Mekaanisia metronomeja käytettiin laajalti 1900-luvun loppuun asti, mutta nykyään ne on lähes kokonaan korvattu elektronisilla malleilla – entistä tarkempia ja helppokäyttöisempiä. Lisäksi niiden johtava valmistaja on pysynyt samana Wittner-yhtiönä, joka on tunnettu kaikkialla sivistyneessä maailmassa 1800-luvun lopusta lähtien.
Sähköisessä versiossa on täysin erilainen ulkoasu ja laajennettu toiminnallisuus. Nyt tämä ei ole pyramidi, jossa on viisto reuna ja heiluva heiluri, vaan kompakti muovilaite painikkeilla ja elektronisella näytöllä. Sen ominaisuuksia ovat:
- Kompakti. Elektroninen metronomi on litteä, kevyt ja mahtuu helposti taskuun, kansioon tai tablettiin.
- Laaja valikoima tempoja. Nykyaikaisissa malleissa se vaihtelee välillä 30-280 lyöntiä minuutissa.
- Monikäyttöinen. Tarvittaessa tavallinen iskujen ääni voidaan korvata naksahduksilla, vinkuilla ja muilla äänillä.
- Mahdollisuus tallentaa rytmikuvioita laitteen muistiin – myöhemmän virityksen ja toiston jälkeen.
- Sisäänrakennetut lisälohkot: viritin, äänihaarukka, tallennin, ajastin.
- Mahdollisuus käyttää pimeässä. Tiedot voidaan näyttää taustavalaistulla näytöllä, jolloin voit säätää sykettä missä tahansa valaistuksessa.
Melzel ja Wittner olisivat kadehtineet tällaista toimivuutta, ja tuskin olisivat voineet kuvitella, että se tulisi saataville heidän mekaanisten metronomien parannetuissa versioissa 100 vuotta ensimmäisten versioiden luomisen jälkeen. Tosiasia kuitenkin on, että nykyaikaiset elektroniset metronomit ovat kaikilta osin huomattavasti parempia kuin mekaaniset.
